El Sidrónin (Asturias) fossiileja koskevassa tutkimuksessa on tunnistettu hampaiden ei-ruokailukäyttöön ja hiilihydraattipitoiseen ruokavalioon liittyvä hammasvaurio: se on uusin neandertalilaisesta löydetty karies.
Sisällysluettelo
Lähes 50 000 vuotta vanhasta fossiilista kansallismuseon johtama tutkimusryhmä on löytänyt muutakin kuin pelkkän hampaan: se on löytänyt tarinan selviytymisestä, sopeutumisesta ja karieksesta. Mutta ei mistä tahansa karieksesta: se on uusin neandertalilaisista fossiililöydöissä dokumentoitu karies. Ja kaikki viittaa siihen, että se johtui suun käyttämisestä ikään kuin se olisi ollut ”kolmas käsi”.
Neandertalilaiset El Sidrónissa
Löytö tehtiin El Sidrónin luolassa Asturiassa, joka on yksi Euroopan rikkaimmista neandertalilaisten jäännösten löytöpaikoista. Paleoantropologit ovat löytäneet yli 2 500 luunpalaa, jotka kuuluvat vähintään kolmetoista yksilölle, jotka elivät noin 49 000 vuotta sitten tässä Asturian kolkassa.
Yksi heistä, joka tunnetaan nimellä ”aikuinen 6”, on jälleen pääosassa tutkimuksessa, jossa tutkijat ovat dokumentoineet alkavan hammasvaurion yhdessä hänen poskihampaistaan. Syynä ei ollut pelkästään hänen ruokavalionsa (vaikka sekin vaikutti, sillä hänen ruokavalionsa oli kova ja kuluttava), vaan ennen kaikkea se, miten hän käytti hampaitaan: hän käytti suutaan jatkuvasti kolmantena kätenä muissa kuin pureskelutehtävissä.
Mitä hän teki tällä ”kolmannella kädellä”?
Toisin kuin me, neandertalilaisilla ei ollut teräksisiä veitsiä, pihtejä tai muita vastaavia työkaluja, joten he käyttivät suutaan kuin toista kättä monissa monimutkaisissa tehtävissä. Asiantuntijat selittävät, että he käyttivät suutaan esimerkiksi eläinten nahkojen raapimiseen, mikä olisi vaikuttanut dentiinin kulumiseen, sillä tämä ylimääräinen hampaiden käyttö edisti kariogeenisten bakteerien kolonisoitumista suussa, mikä puolestaan johti hampaiden asteittaiseen tuhoutumiseen. Kaiken kaikkiaan tämä aiheutti äärimmäistä hampaiden kulumista.
MNCN:n tutkijan Almudena Estalrrichin mukaan tällainen hampaiden mekaaninen käyttö saattoi aiheuttaa mikrohalkeamia hammaskiilteeseen. Niiden kautta bakteerit, kuten Streptococcus mutans, joka tunnistettiin fossiilisesta hammaskivestä vanhan DNA:n analyysin avulla, kolonisoivat hampaan ja tuottivat happoja, jotka demineralisoivat hammaskiillettä ja hammasluuta, kunnes muodostui 2,6 mm:n pituinen hammaskivi tutkittavalla yksilöllä.
”Kaikki viittaa siihen, että hampaiden intensiivinen käyttö saattoi aiheuttaa halkeaman, johon bakteerit vähitellen kolonisoituivat ja syvenivät hammaskiillettä ja hammasluuta, kunnes muodostui kariesta: 2,6 mm:n pituinen kanavamainen vaurio”, selittää Almudena Estalrrich, tutkija Espanjan kansallisessa luonnontieteellisessä museossa.
Karieksen analysointi
Fossiilisen hampaan arvioimiseksi tiimi yhdisti ei-invasiivisia tekniikoita, kuten elektronisen pyyhkäisymikroskopian (ESEM), jolla saatiin erittäin yksityiskohtaisia kuvia pinnasta ja tutkittiin karieksen morfologiaa ja kiilteen muutoksia, sekä tietokonetomografiaa (CT), jolla luotiin 3D-malli hampaan sisäosasta sitä vahingoittamatta. Näiden tekniikoiden avulla he pystyivät vahvistamaan karieksen olemassaolon, mittaamaan sen koon ja syvyyden sekä dokumentoimaan tarkasti hampaan rakenteelliset muutokset.
”On mahdollista, että näillä alueilla ruokavalio oli hiilihydraattipitoisempi, mikä voi edistää karieksen syntymistä. Uskomme, että ruokavalion muutos ja hampaiden käyttö työvälineenä voivat olla syynä tähän hammasongelmaan, joka on seitsemäs tunnettu tapaus lajin fossiilirekisterissä”, asiantuntija toteaa.
Oliko karieksia paljon menneisyydessä?
Hammaskiven (fosiloituneen hammaskiven) analyysi paljasti jäänteitä keitetyistä ja tärkkelyspitoisista elintarvikkeista, kuten pinjansiemenistä ja sienistä, jotka ovat terveellisiä, mutta vapauttavat sokereita, kun suun bakteerit metabolisoivat niitä, mikä edistää karieksen muodostumista. Mielenkiintoista on, että suurimman osan esihistoriasta karies oli erittäin harvinaista. Hampaiden reikiintymisestä on vain vähän todisteita luurankojen perusteella, minkä vuoksi tämä löytö on tärkeä, sillä metsästäjä-keräilijäyhteisöt ruokkivat itseään pääasiassa vihanneksilla, juurilla, lihalla ja kuivatuilla hedelmillä. Hampaiden reikiintyminen muuttui maailmanlaajuiseksi terveysongelmaksi vasta maatalouden syntymisen ja myöhemmin puhdistetun sokerin laajamittaisen käyttöönoton myötä ihmisten ruokavaliossa.
