Karibianmeri oli vuonna 2001 näyttämönä löydölle, joka asetti kyseenalaiseksi siihen asti hyväksytyt historialliset aikajänteet.
Sisällysluettelo
Kanadalaiset meri-insinöörit löysivät syvältä merestä rakenteita, jotka näyttivät kaupunkimaisilta. Siitä lähtien mahdollisuus veden alle jääneestä kaupungista Karibialla on ollut esillä akateemisessa keskustelussa.
Löytöä ei kuitenkaan seurannut jatkuvaa tutkimusta. Aika, vankan todistusaineiston puute ja tieteellinen varovaisuus jättivät aukon, joka on edelleen olemassa. Jotkut väittävät, että tämä löytö voisi kirjoittaa osan ihmiskunnan historiasta uusiksi, kun taas toiset väittävät, että kyseessä on vain luonnon muovaamia geologisia muodostelmia.
Miten Karibianmeren pohjaan uponnut kaupunki löydettiin?
Vuonna 2001 meri-insinöörit Paulina Zelitsky ja Paul Weinzweig kartoittaessaan merenpohjaa lähellä Guanahacabibesin niemimaata (Kuuba) havaitsivat sonar-skannereilla joukon rakenteita. Heidän tulkintansa mukaan ne näyttivät pyramideilta, kaduilta ja rakennuksilta, jotka sijaitsivat yli 600 metrin syvyydessä merenpinnan alla.
Alustava hypoteesi oli, että nämä jäännökset saattoivat kuulua vähintään 6 000 vuotta vanhaan sivilisaatioon, joka oli jopa Egyptin pyramideja vanhempi. Uutinen levisi nopeasti kansainvälisissä tiedotusvälineissä ja herätti suurta kiinnostusta tiedeyhteisössä.
Zelitsky totesi: ”Se on todella upea rakenne, joka näyttää olleen suuri kaupunkikeskus”. Hänen kuvauksensa vahvisti ajatusta, että kyseessä eivät olleet pelkkä kiviä, vaan erittäin monimutkainen ihmisten asuinpaikka.
Alusta asti tulkinnat olivat jakautuneet. Jotkut tutkijat pitivät löytöä mahdollisena viitteenä kadonneista muinaisista sivilisaatioista. Toiset geologit puolestaan huomauttivat, että paikan syvyys teki vain muutama vuosituhat sitten tapahtuneen uppoamisen epätodennäköiseksi.
Kuubalainen geologi Manuel Iturralde-Vinent oli yksi tärkeimmistä kriitikoista. Hän tunnusti löydön omituisuuden, mutta varoitti, että ratkaisevia todisteita ei ollut: ”Se on outoa, mutta meillä ei ole selitystä.” Hänen ja muiden kollegoidensa mielestä merivirrat, tektoniset liikkeet ja eroosio saattoivat olla luoneet keinotekoisilta näyttävät kalliomuodostelmat.
Keskustelu keskittyi yhteen keskeiseen seikkaan: jotta kaupunki olisi päätynyt 600 metrin syvyyteen, se olisi vaatinut kymmeniä tuhansia vuosia geologista vajoamista, ei vain kuutta tuhatta vuotta. Tämä ajallinen ero on ristiriidassa tunnetun ihmisen kehityksen kanssa.
Miksi tutkimuksia ei jatkettu ja mitä asiasta sanottiin kansainvälisesti?
Ensimmäisen tutkimusmatkan jälkeen ei tehty syvällisiä tutkimuksia. Uusien tutkimusretkien puuttuminen jätti löydön tieteelliseen limboon.
Yksi syy oli edistyneiden sukellusretkien järjestämisen taloudellinen ja logistinen vaikeus. Toinen syy oli epäilykset löydön aitoudesta.
Silti hypoteesia Karibianmeren alle uponneesta kaupungista verrattiin muihin arkeologisiin löydöksiin, jotka aikoinaan haastoivat virallisen kronologian. Göbekli Tepe Turkissa yllätti ikänsä ja arkkitehtonisen tason vuoksi, sillä se on tuhansia vuosia vanhempi kuin ensimmäiset tunnetut kaupunkikeskittymät.
Mainittiin myös Yonagunin vedenalainen monumentti Japanissa, pyramidinmuotoinen rakenne, jota toiset pitävät ihmisen tekemänä ja toiset tulkitsevat luonnonmuodostumaksi.
Nämä esimerkit ruokkivat ajatusta, että Kuuban tapaus voisi olla osa laajempaa mieteltyjen paikkojen mallia, jotka kyseenalaistavat vakiintuneen historian.
Skeptisyys ja Karibianmeren alle jääneen kaupungin mysteerin jatkuminen
Vedenalainen arkeologi Michael Faught Floridan osavaltion yliopistosta oli yksi varauksellisten joukossa. ”Olisi hienoa, jos Zelitsky ja Weinzweig olisivat oikeassa, mutta se olisi jotain erittäin edistyksellistä mille tahansa tuon ajan Uuden maailman tunnetulle kulttuurille”, hän totesi.
Varovaisuus on siis leimannut skeptisimmät kannat. Tästä näkökulmasta katsottuna uppoavan kaupungin olemassaolon hyväksyminen Karibianmeren alla ilman konkreettisia todisteita merkitsisi hyväksyttyjen historiallisten viitekehysten radikaalia muuttamista.
Toiset tutkijat kuitenkin korostavat, että uudet teknologiat, kuten korkean resoluution 3D-skannaus ja miehittämättömät sukellusveneet, voisivat tarjota ratkaisevia tietoja. Ongelmana on rahoituksen puute tällaisille hankkeille, jotka vaativat suuria investointeja ja institutionaalista tukea, jota ei toistaiseksi ole saatu.
Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kuubassa löydettyjen oletettujen raunioiden kohtalo on edelleen avoin. Sosiaalisessa mediassa ja erikoistuneilla foorumeilla aihe on noussut esiin säännöllisesti, usein yhteydessä kadonneisiin sivilisaatioihin ja jopa myyttiseen Atlantikseen. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole olemassa vahvistettuja todisteita, jotka tukisivat näitä väitteitä.
