Mehiläiset pystyvät suunnistamaan ja palaamaan kotiin virheettömästi käyttämällä apuna ei hajua tai maassa olevia maamerkkejä, vaan taivaalla hajonneen auringonvalon polarisoitumisen säännönmukaisuuksia. Niiden silmien yläosassa, niin kutsutussa dorsaalialueella, sijaitsee erikoistuneita valoherkkiä soluja, jotka yhdessä käsittelevät signaaleja muodostaen vakaata ja luotettavaa polarisaatiokarttaa.
Tällainen vuorovaikutus vähentää yksityiskohtia, mutta lisää havainnon vakautta, jolloin mehiläiset voivat suunnistaa jopa häiriöiden, kuten pilvisyyden tai esteiden, ollessa läsnä.
Tutkijat uskovat, että tällainen silmän rakenne toimii sisäisenä kompassina. Saadut tulokset voivat inspiroida insinöörejä luomaan luotettavampia navigointijärjestelmiä roboteille, jotka toimivat vaikeissa olosuhteissa.
Tämä löytö osoittaa, kuinka mehiläiset käyttävät älykkäästi aistien rajoituksia saavuttaakseen korkean suunnistustarkkuuden.
