Kymmeniä raamatullisia henkilöitä, joita mainitaan pyhien tekstien ulkopuolella, on tunnistettu riippumattomista lähteistä. Nämä vahvistukset eivät todista uskonnollisten kertomusten aitoutta, mutta paljastavat raamatun ja muinaisen historian välisen läheisen yhteyden. Perusteellinen tutkimus valottaa usein kiistanalaista näkökohtaa juutalais-kristillisessä perinteessä.
Sisällysluettelo
Tuhat nimet täyttävät Raamatun sivut. Jotkut ovat tulleet yleisesti tunnetuiksi, toiset mainitaan vain kerran. Mutta olivatko he todella olemassa? Pitkään Raamatun henkilöt pidettiin osana symbolista kertomusta, jolla ei ollut todellisia historiallisia juuria. Kuitenkin jo useiden vuosikymmenien ajan tutkijat ovat verranneet muinaisia tekstejä tarkkoihin arkeologisiin tietoihin yrittäen vastata tähän kysymykseen. Kuninkaalliset sinetit, nuolenpääkirjoituslevyt ja kivien kaiverrukset antavat nyt konkreettisia vihjeitä.
Nämä löydöt eivät todista uskonnollisten kertomusten paikkansapitävyyttä, mutta niiden avulla voimme erottaa tietyt henkilöt ja vahvistaa heidän historiallisen olemassaolonsa. Tämä pitkä ja huolellinen työ muuttaa tutkijoiden lähestymistapaa Raamatun lukemiseen. Se kyseenalaistaa käsityksemme teksteistä ja niiden yhteydestä antiikin Lähi-idän todelliseen historiaan. Keitä nämä todelliset henkilöt ovat ja mitä he kertovat meille Raamatun maailmasta?
Tieteellinen menetelmä Raamatun tarkistamiseksi
Raamatun henkilöiden tarkistaminen perustuu tiukkoihin kriteereihin, jotka eivät riipu uskonnollisesta tekstistä. Yksi tunnetuimmista tutkijoista tällä alalla on Lawrence Mykytyuk, Perduen yliopiston kunniatohtori. Hän ei pyri todistamaan uskoa, vaan pyrkii tunnistamaan huolellisesti juutalaisessa Raamatussa mainitut todelliset henkilöt perustuen arkeologisiin lähteisiin, jotka eivät liity Raamatun tekstiin.
Hänen lähestymistapansa perustuu kolmivaiheiseen metodologiaan. Ensinnäkin lähteen on oltava aito ja luotettavasti ajoitettu. Toiseksi sen on vastattava kyseisen raamatullisen henkilön historiallista ja maantieteellistä kontekstia. Lopuksi on oltava vähintään kolme tunnistetta: nimi, asema ja sukulaisuussuhteet. Tällainen kolmiulotteinen lähestymistapa auttaa välttämään virheellisiä tulkintoja, erityisesti yleisten nimien tai usein esiintyvien arvonimien tapauksessa.
Esimerkiksi pelkkä maininta nimestä ”Daavid” ei riitä. Kuitenkin 900-luvulta eKr. peräisin oleva stela, joka kuvaa ”Daavidin taloa” ja joka on löydetty Tel Danesta Pohjois-Israelista vastaavassa poliittisessa kontekstissa, on merkittävä vihje.
Mikiuk korostaa myös, että on tärkeää välttää noidankehää. Hän kieltäytyy käyttämästä Raamattua tunnistamisen perustana ja väittämästä sitten, että kirjoitus vahvistaa tekstin, selittää Arkeonews . Hän vertaa kirjoituksia muihin antiikin Lähi-idän historiallisiin lähteisiin ennen kuin vertaa tietoja Raamatun tekstiin.
Tällainen tiukkuus mahdollistaa sen, että voidaan erottaa toisistaan todelliset tunnistettavat henkilöt ja ne, joiden nimet ovat jääneet pelkästään tekstiksi. Biblical Archaeology Review -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tähän mennessä on vahvistettu 53 henkilön olemassaolo Vanhan testamentin henkilöiden joukossa. Tämä joukko muodostaa luotettavan perustan Raamatun ja historian välisten yhteyksien tutkimiselle.
Vallan numerot, jotka on vahvistettu muinaisista lähteistä
Vahvistettujen henkilöiden joukossa on pääasiassa kuninkaita, korkeita virkamiehiä ja sotapäälliköitä. Heidän tekonsa ovatkin jättäneet jälkensä aikalaistensa poliittisiin arkistoihin. Nämä henkilöt mainitaan hallinnollisissa asiakirjoissa, kuninkaallisissa steloissa, bulleissa ja diplomaattisissa kirjeissä, jotka on usein kirjoitettu akkadin, aramean tai muinaisen egyptin kielellä.
Yksi merkittävimmistä esimerkeistä on juutalainen kuningas Hiskia, joka mainitaan sekä Raamatussa (4. Kuningasten kirja 18) että Assyrian kuninkaan Sennakhirimin kronikoissa. Ninivestä löydetty kirjoitus (Sennacheribin prisma) kuvaa Assyrian armeijan piiritystä Jerusalemia – tapahtuma, joka vastaa tarkasti Raamatun kertomusta. Samaan aikaan Jerusalemista löydettiin bulla, jossa oli kirjoitus ”Hiskia, Ahasin poika, Juudan kuningas”.
Toinen esimerkki on kuva Israelin kuninkaasta Jooista, joka osoittaa kunnioitusta Assyrian kuninkaalle Salmanassar III:lle Mustalla obeliskilla, joka on peräisin noin vuodelta 841 eKr. (Assyrian kivimonumentti British Museumissa). Tämä on ainoa tunnettu kuva Israelin kuninkaasta. Hänen nimensä ja asennonsa vastaavat raamatullista kontekstia (4. Kuninkaiden kirja 9–10).
Myös useiden babylonialaisten merkkihenkilöiden olemassaolo on todistettu. Tunnetuin heistä on Nebukadnessar II, joka tuhosi Jerusalemin vuonna 586 eKr. Hänen nimensä esiintyy kymmenissä hallinnollisissa tauluissa, jotka on löydetty Babylonista. Nämä asiakirjat vahvistavat myös Jekonian, Babyloniin karkotetun kuninkaan, olemassaolon. Yksi laatoista kuvaa hänelle annettuja ruokapaketteja, mikä todistaa hänen aktiivisen osallistumisensa uuden Babylonian valtion hallintoon.
Nämä tiedot antavat meille mahdollisuuden sijoittaa raamatulliset kertomukset todelliseen geopoliittiseen kontekstiin, jossa Israelin ja Juudean kuninkaat olivat vuorovaikutuksessa aikansa suurvaltojen kanssa. Nämä vahvistukset eivät koske uskoa, vaan pikemminkin joidenkin nimien ja tehtävien historiallisuutta.
Aineellinen todistusaineisto autenttisuuden todentamisessa
Raamatun henkilöiden tunnistaminen perustuu siis suurelta osin autenttisiin esineisiin, jotka on löydetty valvotuissa kaivauksissa. Yleisimpiä ovat bullat (saviset sinettien jäljennökset), egyptiläiset skarabeet, cuneiform-kirjoituslaudat ja kuninkaalliset stelat. Nämä esineet, jotka usein on ajoitettu stratigrafisesti tai paleografisesti, antavat tarkan perustan tutkimukselle. Jerusalemin vuonna 2005 löydetyssä bullassa on seuraava kirjoitus: ”Kuuluu Jehukalille, Selemian pojalle, Shevin pojalle”. Jehukal mainitaan profeetta Jeremian kirjassa 37:3 kuningas Sidkian lähettiläänä. Hänen sinettinsä, joka löydettiin lähellä muinaista Daavidin kaupunkia, todistaa hänen olemassaolostaan ja asemastaan kuninkaan hallinnossa.
Toisessa rekisterissä Tattenain, persialaisen maaherran, nimi esiintyy cuneiform-kirjeessä, joka on päivätty vuonna 502 eKr. Tämä laatta, joka myös säilytetään British Museumissa, ei liity Raamattuun. Se kuitenkin vahvistaa hänen läsnäolonsa temppelin jälleenrakennuksen aikana.
Ostrakonit (keramiikkasäiliöiden palaset, joissa on kirjoituksia) käytetään myös nimien tunnistamiseen. Lahikessa 700-luvulla eKr. ostrakonille kirjoitetut sotilaskirjeet kuvaavat upseereita ja tilanteita, jotka vastaavat Kuningasten kirjassa kuvattua jännitteistä tilannetta.
Muut esineet vahvistavat epäsuorasti näiden kertomusten luotettavuuden. Aradissa useissa juutalaisissa kirjeissä mainitaan Juudean valtakunnan virkamiehet Babylonian hyökkäyksen aikana. Vaikka näissä kirjeissä ei mainita suoraan raamatullisia nimiä, ne vahvistavat tekstin poliittisen, sotilaallisen ja kielellisen taustan.
Nämä aineelliset todisteet, jotka on analysoitu laboratorio-olosuhteissa ja verrattu epigrafisiin kokoelmiin, mahdollistavat ristiintarkastuksen. Tämä vahvistaa raamatullisten henkilöiden historiallisuuden. Ne muodostavat neutraalin perustan, joka eroaa uskonnollisesta tekstistä ja johon raamatun kriittinen tutkimus voi perustua.
Tutkimuksen rajoitukset, epävarmuudet ja näkymät
Vaikka 53 raamatullisen henkilön tunnistaminen on merkittävä virstanpylväs, useimmat teksteissä mainitut henkilöt jäävät ilman aineellista vahvistusta. Lawrence Mikityukin mukaan juutalaisessa raamatussa mainitaan useita tuhansia nimiä. Mutta vain harvoista niistä on riittävästi todisteita niiden arkeologiseen todentamiseen.
Jotkut keskeiset hahmot, kuten Mooses tai Abraham, ovat edelleen vahvistamattomia. Niiden historiallisuus on vaikeampi todentaa. Ne ovatkin kehittyneet niukkojen asiakirjalähteiden pohjalta, usein ennen ensimmäisten luotettavien historiallisten kirjoitusten ilmestymistä. Jotkut väittävät, että todisteiden puuttuminen ei ole todiste puuttumisesta. Lähteiden hiljaisuus on kuitenkin edelleen vakava metodologinen este.
Lisäksi löydetyt kirjoitukset ovat usein vahingoittuneita, puutteellisia tai monitulkintaisia. Joskus vain osa nimestä on tunnistettavissa. Tai nimet eivät vastaa täysin raamatun tekstiä. Tällaisissa tapauksissa arkeologit luokittelevat tunnistuksen ”todennäköiseksi” tai ”mahdolliseksi” ilman tarkkaa varmuutta.
Tutkimus ei rajoitu Vanhan testamentin teksteihin. Muut lähteet, kuten Toisen temppelin tekstit tai kreikkalais-roomalaiset lähteet, tarjoavat myös suotuisan maaperän historiallisten henkilöiden tunnistamiselle. Analyyttisten tekniikoiden kehittyessä tämä lyhyt luettelo raamatullisista henkilöistä, joiden historia ulottuu pyhien kirjoitusten ulkopuolelle, voi täydentyä uusilla nimillä.
Lyhyesti sanottuna, vaikka arkeologia ei muuttaakaan Raamattua historialliseksi kronikaksi, se vahvistaa joitakin sen elementtejä. Se vahvistaa myös ajatusta siitä, että teksti on osa konkreettista historiallista ympäristöä, joka on toisinaan todennettavissa, toisinaan taas jäämättä sanattomaksi.
