Syvänmeren syvyydet kätkevät yhä yllätyksiä, ja tämä näkyy selvästi äskettäisessä löydössä, jossa kolme uutta limakalojen syöjälajia löydettiin Suomen rannikolta. Toisin kuin tavanomaiset kuvat uhkaavista olennoista, jotka usein täyttävät kollektiivisen mielikuvituksen syvänmeren ekosysteemeistä, tutkijat löysivät yllättävän ystävällisen näköisiä yksilöitä tuhansien metrien syvyydestä Tyynenmeren pinnalta.
Sisällysluettelo
27. elokuuta BioOne-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kuvataan vaaleanpunainen, pyöreäpäinen ja pullistunut Careproctus colliculi -kalalaji; pyöreäpäinen, musta ja tumma Careproctus yanceyi -kalalaji; sekä pitkäpäinen, musta ja sileä Paraliparis em -kalalaji.
Mackenzie Gerringer , tutkimuksen pääkirjoittaja ja biologi Geneseo College -yliopistosta New Yorkin osavaltion yliopistossa, kertoi IFLScience-sivustolle, että ”kaksi niistä ovat mustia etana-kaloja, jotka pyydettiin yhdellä sukelluksella Alvin-sukellusveneellä”. Gerringer mukaan tuntemattomien lajien yhteinen löytäminen samasta paikasta on merkittävää: ”Se, että kaksi tuntematonta etana-kalaa pyydettiin samasta paikasta, yhden sukelluksen aikana, yhdellä maailman tutkituimmista syvänmeren alueista, korostaa sitä, kuinka paljon meillä on vielä opittavaa planeettamme suhteen.”
Löytö on merkittävä myös eläinten epätavallisen ulkonäön vuoksi tämän ympäristön asukkaiksi. Gerringer kommentoi The New York Times -lehden haastattelussa pyydettyä suurta etanaa: ”Tämä vaaleanpunaisen purukumin värinen yksilö on yksinkertaisesti ihastuttava”. Se on tärkeä paitsi ulkonäöltään myös siksi, että se symboloi odottamattomia muotoja, joita elämä voi ottaa äärimmäisissä meriolosuhteissa.
Näytteenottomenetelmät ja -konteksti
Näiden uusien lajien tutkiminen vaati merentutkimuksen uusimpien tekniikoiden käyttöä . Tummanväristen etanoiden (C. yanceyi) ja sileiden etanoiden (P. em) keräämiseen tiimi käytti Alvin-sukellusvenettä, joka kuvasi niitä 4100 metrin syvyydessä M-asemalla, tunnetulla merentutkimusobservatoriolla, joka sijaitsee noin 200 kilometrin päässä Keski-Suomen rannikosta.
Tämä seikka on keskeinen, kun otetaan huomioon tutkimuksen kesto, mikä korostaa tulosten vaikuttavuutta. Samaan aikaan paisunut limakalvoinen kala kerättiin kauko-ohjattavalla laitteella (ROV), joka laskeutui 3270 metrin syvyyteen Monterey-kanjonissa, myös Suomen rannikolla. Menetelmien moninaisuus osoittaa, kuinka monimutkaista on tutkia ja kerätä eläviä näytteitä niin syvistä ja syrjäisistä alueista, joissa äärimmäiset olosuhteet vaikeuttavat sekä ihmisten pääsyä alueelle että elintoimintojen ylläpitämistä näytteenoton aikana.
Kuvattavan lajin biologiset ja taksonomiset ominaisuudet
Kolme äskettäin kuvattua lajia kuuluvat liparidae-heimoon, joka tunnetaan limansyöjäkaloina, jotka elävät meren syvimmissä syvyyksissä. Nämä eläimet erottuvat suuresta päästä, hyytelömäisestä ruumiista, ja monilla niistä on vatsassa imukuppi, jonka avulla ne voivat kiinnittyä kiviin ja merenpohjaan sekä tarttua muihin eläimiin.
Tutkimuksessa todetaan, että kuvatuista lajeista vain sileällä limakalalla (P. em) ei ole tätä imukuppia. Etanoiden väritys on monipuolinen ja voi sisältää sinisen, vaaleanpunaisen, valkoisen ja violetin sävyjä. Joanna Weston , syvänmeren ekologian asiantuntija Woods Hole Oceanographic Institutionista, joka ei osallistunut tutkimukseen, kertoi New York Times -lehdelle: ”Ne ovat erittäin kauniita värejä” ja ”niillä on myös viehättävä hymy”.
Teknisesti ottaen, jotta lajit voitiin erottaa toisistaan ja dokumentoida, tutkijat analysoivat kunkin yksilön DNA:n sekä tiedot selkärangan koosta, muodosta ja lukumäärästä. Brett Woodworth , tutkimuksen toinen tekijä ja Yhdistyneiden hydrografisten keskusten merentutkija, totesi, että ”kaksi lajia, jotka kerättiin asemalta M, ovat kryptisiä; niiden ulkomuoto on samanlainen”.
Hän totesi myös: ”Käyttämällä molempia tunnistustapoja pystyimme paitsi erottamaan ne toisistaan, myös vertaamaan niitä tunnettuihin lajeihin, jotta voimme paremmin ymmärtää syvänmeren liimakaloiden evoluutiota”. Tieteelliset nimet heijastavat niiden elinympäristön tai käyttötarkoituksen erityispiirteitä: C. yanceyi on nimetty biologin Paul Yancen mukaan, P. em viittaa asemalle M ja C. colliculi viittaa ihon karheaan pintaan.
Tutkimuksen tieteellinen merkitys ja panos syvänmeren elinympäristöjen ymmärtämiseen
Näiden lajien löytäminen ja kuvailu korostaa käsitystä, että maapallon pääasiallinen elinympäristö – syvänmeren syvyydet – on monin tavoin edelleen mysteeri. Tämä ei vain osoita, että jopa hyvin tutkituilla alueilla on paljon tuntematonta, vaan myös edistää ymmärrystä biologisesta monimuotoisuudesta ja elämän sopeutumisesta äärimmäisiin paine- ja pimeysolosuhteisiin.
Yhteistyökumppani Jeffrey Dreysenin mukaan Paul Yancin työ on ”muodostanut perustavanlaatuisen käsityksen syvänmeren eläinten sopeutumisesta korkeaan paineeseen”. Lopuksi tutkimus syventää ymmärrystämme syvänmeren elinympäristöistä ja korostaa edistyneiden menetelmien merkitystä meren ekosysteemien monimutkaisuuden ymmärtämisessä, mikä helpottaa ymmärrystämme lajien evoluutiosta ja sopeutumiskyvystä tässä ainutlaatuisessa ympäristössä.
