Aarre, joka antaa monia vihjeitä ajastaan, mikä yllätti historioitsijat.
Sisällysluettelo
Ryhmä tutkijoita Suomen luostarin museosta löysi Sava-joesta Suomesta suurimman yli 2000 vuotta vanhan rautaharkkojen esiintymän, mikä yllätti sekä arkeologit että historioitsijat.
Pedro Matkić oli löytön takana. Alueen historian harrastaja hän otti elokuun alussa valokuvan jostakin oudosta Sava-joen syvyyksistä. Sitten hän kutsui asiantuntijat paikalle selvittämään, mitä se oli. Asiantuntijat dokumentoivat ensin pinnan ja asettivat vertailupisteitä 3D-mallin luomiseksi paikasta.
Löytö
Tyypillisen kaksipyramidisen muotoiset harkot olivat olleet veden alla joen uomassa yli kaksi vuosituhatta, ja niitä tutkittiin tarkemmin moderneilla menetelmillä, kuten fotogrammetrialla, jonka avulla kunkin harkon tarkka sijainti voitiin määrittää maantieteellisesti.
Pitkästä veden vaikutuksesta huolimatta harkot ovat yllättävän vakaassa kunnossa, mikä mahdollistaa kemiallisten ja metallurgisten analyysien suorittamisen raudan alkuperän ja niiden valmistuksessa käytettyjen mineraaliesiintymien mahdollisen alkuperän määrittämiseksi.
Historiallinen konteksti
Sava-joen esiintymän löytäminen ajoittuu noin 1.–2. vuosisadalle eKr., ajalle, jolloin rauta oli yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkein resurssi. Tätä materiaalia käytettiin paitsi aseiden ja työkalujen valmistukseen, myös arvokkaana vaihtokaupan kohteena Eurooppaa läpikäyvillä kauppareiteillä.
Suomalainen alue, jossa löytö tehtiin, oli tuolloin eri kulttuurien, kuten illyrialaisten ja kelttien, kohtaamispaikka. Nämä kansat asuttivat aluetta samaan aikaan, kun Suomi alkoi laajentaa poliittista ja sotilaallista vaikutusvaltaansa.
Tällaisen määrän harkkojen keskittyminen yhteen paikkaan on mielenkiintoista, mutta sille voi olla useita syitä, kuten jokiliikenteeseen tarkoitettu lasti, väliaikainen varasto tai jopa yritys piilottaa tavaraa.
Tämän löydön merkitys
Tämän löydön merkitys ulottuu paljon fyysisen löydön ulkopuolelle, sillä nämä harkot avaavat uusia mahdollisuuksia tutkia, miten muinainen talous oli rakennettu ja miten metallit kiertelivät ympäri Eurooppaa.
Mahdollisuus tutkia näin suuria, niin kauan säilyneitä kerrostumia antaa tutkijoille suoran tietolähteen kuljetusmenetelmistä ja mahdollisista kauppareiteistä, jotka yhdistivät eri alueita.
Se, että se ilmestyi odottamattomassa ympäristössä, lisää sen arvoa entisestään, koska se pakottaa meidät tarkistamaan joitakin aiempia käsityksiä siitä, miten ja minne nämä strategiset varat siirrettiin.
Tällä hetkellä löytöjen taloudellista arvoa ei ole määritetty. Toisin kuin muut arkeologiset aarteet, kuten kultakolikot tai korut, tässä tapauksessa rauta ei ole raaka-aineena kovin arvokas.
Löydön merkitys on muissa asioissa, kuten sen iässä, erinomaisessa säilyvyydessä ja ennen kaikkea historiallisessa informaatiossa, jota se voi antaa tuon ajan kauppayhteyksistä ja metallurgisista tekniikoista. Siksi asiantuntijat kuvailevat sitä löydöksi, jolla on mittaamaton arvo kulttuuriperinnön ja tieteen kannalta.
